Maailmankirjallisuus kylässä: Helsinki Lit 2017

Greenwell, Tervo ja Pamuk / Kuva: Saara Autere

Ensimmäinen Helsinki Lit -tapahtuma järjestettiin kaksi vuotta sitten. Savoy-teatterissa järjestettävä kirjallisuusfestivaali innosti kävijöitä ja vieraita jo ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Tänä vuonna festivaali sai vieraakseen mm. kirjamaailman massiivisimpiin tähtiin kuuluvan turkkilaisen Orhan Pamukin, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2006.

Pamuk sai minutkin tänä vuonna paikalle tarkastamaan festivaalitarjonnan. Hyvä niin, sillä kaksi loppuunmyytyä päivää vakuutti minut: Helsinki Litiä tarvitaan. Myös festivaalin ohjelmajohtaja Philip Teir huomautti YLE:n radio-ohjelmassa Helsinki Litin tarpeellisuutta, sillä Suomessa ei vastaavaa keskustelevaa, kansainvälistä kirjallisuustapahtumaa ole.

Tärkeää on pitää tapahtuma keväällä, koska kulttuuritarjontaa on huomattavasti vähemmän kuin syksyllä. Helsingin ja Turun kirjamessut ajoittuvat monien muiden tavoin syksylle, eikä näitä tapahtumia voi edes verrata Helsinki Litiin.

Tapahtuman idea on yksinkertainen: pistetään kotimainen ja ulkomaalainen kirjailija keskustelemaan keskenään. Kyseessä ei ole haastattelu (vaikka siihen keskustelut monesti lipsahtavatkin) vaan kahden kirjailijan keskinäinen kohtaaminen. Suurin osa keskusteluista käydään englanniksi, muutama ruotsiksi. YLE Areena lähettää haastattelut suorana, mutta ne jäävät myös arkistoon.

Gappah, Fioretos ja Kähkönen / Kuva: Saara Autere

Päivän aikana nähdään ja kuullaan viisi keskustelua. Ensimmäisen kolmen 45 minuuttia kestävän tuokion jälkeen pidetään tauko, jossa kirjailjat signeeraavat teoksiaan, joita tänä vuonna Nide -kirjakauppa myi aulassa. (Itse olin tosin varautunut ja ostanut kirjat etukäteen.) Pamukin signeeraustilaisuus aiheutti hieman kaaosta, koska pöydät olivat ovien vieressä ja jonot menivät täysin sekaisin. Oikeastaan en ole varma oliko lopulta edes jonoa. Mikäli vastaavanlaisia suurtähtiä saapuu tulevina vuosina (mikä on toki oletettavaa kahden loppuunmyydyn päivän jälkeen), kannattaa harkita jonkinlaista nauhaa tai parempaa sijoitusta signeerauspisteelle. Toki ymmärrän, että Savoyssa tämä on hyvin haasteellista ja festivaalin järjestäjät ovat varmasti tehneet mikä tehtävissä on.

Festivaalin juonsi tänäkin vuonna mainiosti näyttelijä Pekka Strang.

Ensimmäisen päivän parasta antia oli Märta Tikkasen, Linda Boström Knausgårdin ja Juha Itkosen keskustelu (joka oli ruotsiksi, enkä ymmärtänyt siitä mitään, mutta yleisö nautti silminnähden valtaisasti. Myös aihe kiinnosti minua, mutta YLE toivottavasti näyttää jossakin vaiheessa haastattelun tekstitettynä).

Ensimmäisen päivän viimeinen keskustelu oli kuitenkin paras: Tammen Keltaisen kirjaston kirjailija Petina Gappah, ruotsalaisen nykykirjallisuuden tähti Aris Fioretos ja Sirpa Kähkönen. Ensimmäistä kertaa aikaan saatiin kunnon keskustelu-asetelma. Siihen auttoi kolmen tasavahvan keskustelijan osallistuminen. Kahdenkeskiset keskustelut lipsahtavat haastatteluksi helpommin, koska on selvää, että vieraskielinen kirjailija on ikään kuin suomalaisen "vieraana".

Persson Giolito ja Hirvonen / Kuva: Saara Autere

Kolme sai aikaan kuitenkin hyvän keskustelun, mm. kulttuurisesta omimisesta. Gappah piti loisteliaan puheenvuoron, miksi hän kokee voivansa kirjoittaa albiinonaisen näkökulmasta olematta itse albiino, kirjassaan Muistojen kirja. Minusta on erikoista ajatella, että kirjailijalta pidettäisi epäsopivana mennä toisen ihmisen nahkoihin, mutta jotkut ajattelevat sen ilmeisesti niin yksipuolisesti.

Tein ensimmäisenä päivänä kiinnostavan huomion: rivi, jolla istuin (parven ensimmäinen), istui 27 naista ja lisäkseni kolme miestä. Lavasta katsoen ensimmäisellä rivillä istui 21 naista ja neljä miestä (+ kuvaaja), toisella rivillä 23 naista ja kaksi miestä, kolmannella rivillä 25 naista ja viisi miestä. Missä olette, kanssamieheni?

Ensimmäinen päivä huipentui Antti Holman ja Kaj Chydeniuksen konserttiin Suomi 100 ja Suurvallat. Kesto puoli tuntia.

Mazzarella ja Marsh / Kuva: Saara Autere

Toinen päivä lähti käyntiin Mauno Koiviston muistelolla, mikä oli tyylikäs veto. Malin Persson Giolito ja Elina Hirvonen muistelivat edesmennyttä presidenttiä, ennen haastatteluun ryhtymistä. Persson Giolito oli kiinnostava persoona ja haastattelu saikin kiinnostumaan hänen palkitusta teoksestaan Suurin kaikista.

Yksi eniten odottamani vieras oli brittiläinen neurokirurgi Henry Marsh, joka keskusteli festareilla kiitetetystä muistelmateoksestaan Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta. Ennen festivaaleja huomasin, että kirjaa löytyy hyvin harvoista kaupoista. Suosittelen kirjan ottamista valikoimiin sen kiinnostavan aiheen ja menestyksen vuoksi. Kirja ollut bestseller useissa maissa, eikä suotta.

Henry Marsh / Kuva: Saara Autere

Päivän toiseksi viimeinen keskustelu oli Jari Tervon suvereenisti vetämä. Jos festivaalin parhaat kotimaiset vetäjät pitäisi valita, palkinto menisi ehdottomasti Tervolle (vaikka Antti Tuomainenkin oli mainio). He näyttivät kuinka kirjailijaa tulisi haastatella. Tervo veti parhaan toimittaja-Tervon esille keskustellessaan yhdysvaltalaisen Garth Greenwellin kanssa teoksesta Kaikki mikä sinulle kuuluu. Greenwell kehui kuinka kauniisti Tervo oli hänen romaaninsa lukenut.

Greenwell ja Tervo / Kuva: Saara Autere

Orhan Pamuk huipensi koko festivaalin, kuten mainittu. Keskustelua hänen tuoreesta Kummallinen mieleni -romaanistaan, sekä hieman Turkin politiikasta. Pamuk pysyy kaikesta huolimatta optimistisena (vaikka hän tarvitseekin henkivartijaa kaupungilla kulkiessaan). Ei ole helppoa arvostella valtaapitäviä diktatuurille flirttailevassa järjestelmässä. Mieluiten Pamuk kuitenkin keskusteli romaanistaan ja sen keskushenkilö Mevlutista.

Kaiken kaikkiaan Helsinki Lit osoitti olevansa festivaali, jota tarvitaan Suomen kulttuuritapahtumien joukkoon. On erikoista, miksi aina joulun alla mainostetaan suomalaisten ostavan kirjoja vain jouluna, yleensä lahjaksi. Kun sitä hoetaan tarpeeksi kauan, se alkaa pitää paikkansa. Mikäli markkinointi tehtäisi kunnolla pitkin vuotta, käytettäisi hieman mielikuvitusta, järjestettäisi tapahtumia ja luotaisi kirjoista ja kirjailijoista ns. "mediaseksikkäämpiä" - kirjallisuudella ei olisi hätää. Pärjääkö kirjallisuus, jos ainoa kenen ääni kuuluu on Teuvo Loman, joka sanoi Etelä-Suomen Sanomissa, ettei nuori sukupolvi enää halua kirjahyllyjä, koska ne ovat tunkkaisia, vievät paljon tilaa ja näyttävätkin usein esihistoriallisilta? En tosin ole varma kuka häntä kuuntelee, mutta pointtini lienee selvä.

Pamuk ja Aittokoski / Kuva: Saara Autere

On totta, että kirjallisuus on tietynlaisessa murroksessa, mutta se tulee selviämään siitä. Täytyy vain lyödä ihmisiä kirjalla päähän. Hinta on tietysti kirjalla kova, mutta on kirjastoja, antikvariaatteja ja kirppiksiä. Lukeminen täytyy vain löytää.

Jutun kuvat on otettu Helsinki Litin virallisilta Facebook-sivuilta. Kuvaaja krediitit menevät Saara Autereelle.

Minä tungoksessa. Tuo silmälasipäinen, hattupäinen komea mies. / Kuva: Saara Autere

Nothing Left to Say but Goodbye: Chris Cornell 1964-2017

Päiväni lähti käyntiin shokilla: Chris Cornell on kuollut vain 52-vuotiaana.

Henkilökohtaisesti Cornell oli minulle yksi tärkeimmistä artisteista. Ensikosketuksen hänen musiikkinsa sain vuonna 2006, kun näin Casino Royalen elokuvateatterissa ystävieni kanssa. You Know My Name jäi kirkkaana mieleeni. Tiedän, että kappale on saanut osakseen kohtuuttoman määrän arvostelua, mutta mielestäni se ansaitsee paikkansa yhtenä parhaista 007-tunnareista.


Seuraavana vuonna tein ylä-asteella työelämään tutustumisen Free Record Shopissa. (Tietäjät tietää ja jonnet ei muista.) Osuin onnelliseen saumaan, koska viikon aikana julkaistiin sekä Ozzy Osbournen Black Rain, Ari Koivusen Fuel for the Fire ja Chris Cornellin Carry On. Kahdesta ensimmäisestä levystä nyt voi olla mitä mieltä tahansa, mutta julkaisut olivat suuria, joten oli kiinnostava olla levykaupassa töissä juuri silloin.

Tässä kohden tarinaan tulee mukaan äitini. Eräänä päivänä hän tulee hakemaan minua töistä. Olen saanut valita mitä levyä myymälässä soitetaan, Cornellin uutta tietenkin. Äitini, jolta olen melkeinpä perinyt musiikkimakuni, kysyy kuka tämä esittäjä on. Liikkeessä soi juuri Michael Jackson cover Billie Jean, josta Cornellin ääni tulee esiin ehkä kaikkein parhaiten.

Äidistäni tuli vielä suurempi fani kuin minusta. Hän edelleen haluaa matkustaa joskus Seattleen, jossa Cornell ja hänen pioneerimaisesti edustamansa grunge on syntynyt. Tutustuimme Cornellin aiempaan musiikkiuraan, jossa tietenkin Soundgarden on kirkkaimpana kakun päällä. Itse en ole koskaan fanittanut niin kovasti Soundgardenia (vaikka heiltä läjäpäin loistavia kappaleita löytyy) kuin Audioslavea. Audioslaven taas moni "todellinen die hard musiikkirakastaja" on tuominnut huonoksi, mutta nautin musiikista suuresti. Ja niin nauttii kymmenet tuhannet muutkin. Audioslave on käytännössä siis Rage Against the Machine, jossa yhtenä lauluntekijänä ja solistina kuullaan Cornellia.

Emme pitäneet äitini kanssa koskaan mahdollisena käydä suurilla megatähtien keikoilla, jonne lippu maksaa n. 100 euroa per nuppi. Äidin työkaveri oli hankkinut liput viime vuonna menehtyneen George Michaelin 25Live -kiertueelle, jolloin äitikin innostui. Ensimmäinen suuri keikkamme oli siis Hartwall-areenalla heinäkuussa 2007. Keikka herätti meissä innostuksen joka jatkuu edelleen. Saman vuoden elokuuksi ilmiotettiin Chris Cornellin Carry On -kiertueen pistäytyvän Helsingin Jäähallissa. Saimme liput ja loppu on historiaa.

Hienossa konsertissa kuultiin uuden albumin lauluja, jonka lisäksi tietysti suurimpia hittejä juuri kuopatun Audioslaven ja vielä comebackiään kolme vuotta odottavan Soundgardenin ajoilta. Tämä siis muutamaa kuukautta vaille 10 vuotta sitten.

Seuraava keikka tuli meille molemmille yllätyksenä. Jouduimme jättämään välistä Soundgardenin keikan (mikä nyt harmittaa tietysti vietävästi), mutta viime vuonna Cornellin akustista albumia, Higher Truthia, juhlittiin kiertueella joka ylsi Helsingin Finlandia-talolle. Lippuihin ei ollut rahaa, joten ne jäivät hankkimatta. Paria päivää ennen konserttia yritin etsiä lippuja edullisesti netistä, mutta turhaan. Olisin halunnut ostaa edes äidilleni lipun, jotta edes hän olisi päässyt kuulemaan miestä ja kitaraa.

Keikkapäivänä ilmoitettiin, että muutamia lisäpaikkoja on saatu myyntiin. Toimin nopeasti. Osamaksumahdollisuutta tarjottiin (onneksi) ja sain ostettua meille kaksi lippua Finlandia-talon toiseksi viimeiselle penkkiriville (voin kertoa, että hyvin näki joka tapauksessa). Keikka oli hienompi kuin osasin odottaa - Cornell esitti riisuttuja kappaleita uransa eri vaiheilta, muutamia covereita (Nothing Compares 2 You Princen muistoksi), sekä muutamia poliittisia kannanottoja rauhan ja suvaitsevaisuuden puolesta (John Lennonin Imagine ja Bob Dylanin Times They Are a Changing mukautetuin sanoin).

Tältä keikalta sain äänimiksaajalta settilistan. Minulla on muutamia artisteja, jotka haluan nähdä aina kun he tulevat Suomeen keikalle. Elton John, Bruce Springsteen... Sovimme äitini kanssa, että Cornell lisätään listaan.

Olin varma, että kun minun ja äitini ihailemat vanhemman polven suuret artistit kuten Springsteen tai muut alkavat vähän kerrassaan jäädä eläkkeelle tai poistua keskuudestamme, heihin nähden nuori Cornell jatkaa keikkailua, josta saamme nauttia vielä pitkään. Jälleen kohtalo osallistui peliin ja hieman yli 50 vuotta nuori lahjakkuus katoaa. Rolling Stone -musiikkilehti ei ole turhaan listannut Cornellia sijalle 9. kaikkien aikojen parhaiden solistien listalla.

Hänen viimeiseksi konsertikseen jäi Detroitin keikka Soundgardenin kanssa. Viimeinen kappale oli klassikko Slaves and Bulldozers, joka lopetettiin Led Zeppelinin klassikolla In My Time of Dying.

Cornell tuntui elävän hyvin rauhallista elämää. Hänellä oli kolme lasta ja vaimo, sekä Chris ja Vicky Cornell -säätiö joka auttaa kodittomia, köyhyydessä eläviä ja hyväksikäytettyjä lapsia. Cornellin viimeiseksi jäänyt single, The Promise -elokuvan nimikappaleen tuotot menevät International Rescue Commiteelle. Jutun loppuun listasin 25 omaa henkilökohtaista suosikkiani Cornellin uran varrelta.

1. Rusty Cage (Soundgarden, Badmotorfinger 1991)
2. Outshined (Soundgarden, Badmotorfinger 1991)
3. Jesus Christ Pose (Soundgarden, Badmotorfinger 1991)
4. Fell On Black Days (Soundgarden, Superunknown 1994)
5. Black Hole Sun (Soundgarden, Superunknown 1994)
6. Spoonman (Soundgarden, Superunknown 1994)
7. Can't Change Me (Euphoria Morning 1999)
8. Follow My Way (Euphoria Morning 1999)
9. Steel Rain (Euphoria Morning 1999)
10. Show Me How to Live (Audioslave, Audioslave 2002)
11. Like a Stone (Audioslave, Audioslave 2002)
12. I Am the Highway (Audioslave, Audioslave 2002)
13. Your Time Has Come (Audioslave, Out of Exile 2005)
14. Be Yourself (Audioslave, Out of Exile 2005)
15. Doesn't Remind Me (Audioslave, Out of Exile 2005)
16. Original Fire (Audioslave, Revelations 2006)
17. Broken City (Audioslave, Revelations 2006)
18. Wide Awake (Audioslave, Revelations 2006)
19. No Such Thing (Carry On 2007)
20. Billie Jean (Carry On 2007)
21. You Know My Name (Carry On 2007)
22. Nearly Forgot My Broken Heart (Higher Truth 2015)
23. Before We Disappear (Higher Truth 2015)
24. Higher Truth (Higher Truth 2015)
25. Only These Words (Higher Truth 2015)