 |
| - Miksi sinulla isoäiti on niin suuret silmät? - Jotta voisin nähdä sinut paremmin... Kuva: Tuomo Manninen |
Alkuperäiseltä nimeltään Moliéren klassikko Le Malade Imaginaire sai kantaesityksensä vuonna 1673, melkein 350 vuotta sitten. Mikä tekee ranskalaisesta näytelmäkirjailijasta niin ajankohtaisen tänäkin päivänä?
Moliére oli vertaansa vailla komediassa ja erilaisten hahmojen kirjoittamisessa. Hahmot ja niiden näyttämölleluonti on äärimmäisen tärkeää, eikä niitä voi jättää puolitiehen. Onneksi ohjaaja Arto af Hällström onnistuu ohjaamaan karikatyyrimäisiä ja kaikin puolin onnistuneita hahmoja. Muuten ohjaus jää ontuvaksi ja turhan "vaarattomaksi", mikä on tämän tyyliselle komedialle elintärkeää.
Vastatuulessa näytelmä oli myös sen prosessin aikana. Alunperin pääroolissa piti olla Esko Salminen, mutta hän joutui jäämään pois. Myös Jukka Puotila piti esityksessä nähdä, mutta hän sairastui. Vastatuulesta huolimatta roolitus saatiin toimimaan hienosti.
Jukka-Pekka Palo suorastaan loistaa luulosairaana Arganina, joka yltää nyansseillaan huipulle asti. Juha Varis tekee hillittömän roolin Herra Bonnefoina, ja erittäin hyvä maku jää myös Antti Pääkkösen mainioista karikatyyreistä. Angeliquen kosijana nähtiin esityksessä Petri Liskiä paikkaamassa -. Sanalla sanoen hän varasti koko show'n.
Yhdeksi katsojia vieraannuttavaksi elementiksi saattaa nousta liioiteltu, juurikin karikatyyrimäinen näyttelijäntyö. Osassa se suorastaan ärsyttikin, en pysty varmaksi sanomaan mutta olin lukevinani erään näyttelijän roolityöstä, että hänet olisi ohjattu alinomaisen pissahädän kouriin. Onnistuneen karikatyyrin tekeminen on hyvin hankalaa ja Moliérea tehtäessä se on melkeinpä vaadittua.
Arto af Hällström tekee timanttisinta työtä esityksen suomentamisessa - suomennos on loistava.
Luulosairas myös näyttää erittäin hyvältä, erityisesti suuren näyttämön puitteissa.
 |
| Olethan sen arvoinen / Kuva: Tuomo Manninen |
